Oli synkkä ja myrskyinen talviyö. Tai no, ei sittenkään, olemmehan me sentään Kuala Lumpurissa. Aamu siis valkeni erittäin hikoistavana, mutta sehän ei menoa haitannut. Aamupalan jälkeen suuntasimme nokkamme kohti Batu (”kivi”) Cavesia. Batu Caves on paikallinen hindutemppeli, joka sijaitsee tuhansia vuosia vanhan luolan sisällä. Luolaan pääsi kapuamalla pitkiä ja jyrkkiä portaita pitkin poikkoillen apinalauman välissä. Allu onnistui saamaan siunauksen temppelissä, mutta jostakin syystä me muut emme kokeneet tarvitsevamme siunausta. Teekkarilakki suojaa kaikelta!
Temppelin suulla huomasimme paikallisten kantavan tiiliskiviä portaita ylös temppeliin. Myös meille tuputettiin samaisia kiviä. Ensimmäinen ajatus oli heti ”onko tässä nyt kyse jostakin rituaalista”? Useimmat meistä jättivät kivet ottamatta, mutta ylhäällä huomasimme että kyse olikin vain rakennustyömaan turistien ilmaistyövoimasta.
Samaisessa luolastossa kuin temppeli sijaitsi myös Dark Caves niminen lepakkoluola. Teimme ohjatun tutkimusretken luolaan lepakoiden, torakoiden ja guanon sekaan. Päänähtävyytenä oli selvästi 3 metrinen guano-allas, eli näin kauniisti sanottuna 3 metriä lepakonpaskaa. Jännitystä toi altaan yli menevä kävelypolku. Erityistä huvia toi ötököitä pelkäävien tyttöjen pelottelu. Opas kertoi lisäksi luolan olevan koti jopa 8 metriseksi kasvavalle tuhatjalkaiselle, jota harmillisesti emme päässeet luolassa näkemään. 200 000 lepakon äänet oli korvia huumaavaa.
Lepakkoluolan jälkeen suuntasimme Kuala Lumpuriin lähijunalla. Lähijunan vauhti oli päätä huimaava 50km/h. Saavuttuamme kaupunkiin jakauduimme katselemaan nähtävyyksiä. Osa porukasta jatkoi matkaa Botanical Gardens puistoon. Puisto osoittautui pienoiseksi pettymykseksi, erityisesti koska puiston päänähtävyys oli peuroja. Näitähän me Suomalaiset emme ole ikinä ennen nähneet. Onneksi suomalaisille esittäytyi kiinnostavampi kaveri, eli noin metriä pitkä lisko.
Puiston jälkeen suuntasimme kohti paikallista Bukit Bintangilla sijaitsevaa Berhaya Times Square -ostoskeskusta, jossa yllätykseksemme löysimme sisältä huvipuiston. Teekkareina eli lapsenmielisinä ja yllytyshulluina emme pystyneet jättämään kyseistä puistoa välistä, ostimme liput ja kiersimme pahimman laitteen, eli vuoristoradan kolme kertaa putkeen. Tässä kohdassa on myönnettävä, etten tämän jälkeen enää voinut erityisen hyvin. Vuoristorata 1 – Teekkarit 0. Illan tullen kokoonnuimme katselemaan valoshowta Petronas Towersien kupeeseen.